lauantai 17. helmikuuta 2018

Romanttisia häämatkoja



Maaseutu ja romantiikka liittyvät vahvasti yhteen. Kuulin erään viljelijäpariskunnan häämatkasta, joka pari-kolme vuosikymmentä sitten oli suuntautunut Viron maaseudulle. Tuore morsian oli huussissa istuessaan vaistonnut jotakin outoa takapuolensa läheisyydessä. Navetan päähän kyhätyssä toiletissa, takapuolta oli nuuhkuttanut lehmä. Siinä vaiheessa sulhanen tiesi tehneensä elämänmittaisen, hyvän valinnan, kun morsian oli eväänsä väräyttämättä toimittanut asiansa loppuun lehmäseuralaisen seuratessa tilannetta alaviistosta.  

Lähipiirissäni erään pariskunnan häämatka sujui syksyisissä tunnelmissa, kun elokuisten häiden jälkeen häämatka vietettiin niin, että poikkeuksellisen sateisesta syksystä johtuen sulhanen pui märissä olosuhteissa ja morsian odotti traktorin kanssa pellon reunalla, että sulhasen vilkuttaessa valoja, lähti vetämään puimuria irti. Samainen rouva sai kaksikymmentävuotishääpäivälahjaksi mattotelineen.


Itse vein poikaystävän ensitreffeillä irroittamaan pannuhuoneen syöttölaitteeseen tullutta hakejumia. Siinä savunhajussa kangella haketta irroitellessa varmaan deittikumppanille valkeni aika kattavasti kokonaiskuva minkälainen elämänkumppani olisi tarjolla. Alkukankeus oli kerralla kangettu irti, kirjaimellisesti. 

Treffejäkin on maaseudulla tarjolla monen tyyppisiä. Ei ole ollenkaan epätavallista, että treffeillä mennään esimerkiksi katselemaan rankakasoja. Tämä rankakasojen katselu ei ole mikään kiertoilmaisu millekään muulle toiminnalle, vaan ihan juuri sitä itseään: Rankakasojen katselua. Muita potentiaalisia ideoita voisivat olla esim. romuliikkeessä käynti (katoava kansanperinne), koneliikkeiden pihojen kiertoajelu tai valvatintarkkailuretki. Treffien päätteeksi voidaan vaikka käydä kahvilla, anoppilassa.