perjantai 15. tammikuuta 2016

Nyt joku roti tuohon hommaan

Mulla on niin itseriittoinen olo, että täytyy jakaa se täälläkin. Tammikuu on nimittäin puolivälissä ja olen skarpannut paperihommien saralla niin uutterasti, että pieni itsekehu lienee paikallaan. Kuka kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse?

Tulee nimittäin todella järjestäytynyt ja kunniallinen olo, kun kaikki paperit on järjestyksessä. Eilen tehtiin jo veroilmoituskin, joten ei tarvi viime hetkillä paniikissa sitten huiskia menemään. Alkuvuoden kirjanpito on myös hyvin järjesteltynä. Viljakirjanpidot ja muut hömppelispömppelikset ovat myös ajantasalla. Kansiot on järjestelty ja kaikista yllättävintä, vanhoja papereita hävitetty monta jätesäkillistä!

Mun vaatehuone. No leikisti. Oikeesti tämmöistä ei oo kellään.

Tuo roinan raivaaminen on toinen asia, mistä saa todella paljon iloa. Meillä on vähän sukuvika, että tavaran haalimisen sijaan saamme enemmän iloa sen hävittämisestä. Kyllähän se aina vähän kirpaisee, kun kaltaiseni himohamstraaja hävittää jotain oleellista, kuten vanhoja tietokoneen osia ja levykkeitä 90-luvulta, vuoden 2001 kuitit, hiiren pissaamia laukkuja tai pienoistraktorin kokoisen hyytyneen kopiokoneen, mutta lopputulos on huumaava. Suosittelen!

Tähän siivousurakkaankin ajauduin vähän äkkiarvaamatta, kun rupesin vanhaa työhuonetta tyhjentämään huoneeksi ipanalle. Sitten se homma laajeni sinne mappikaappiin, jossa kopiokonekin kaikessa rauhassa, pahaa aavistamatta, lepäili. Ja sitten oli enää myöhäistä perua, kun oltiin jo vauhdissa ja rupesi hyllyt tyhjenemään. Nyt oma (hyvin järjestyksessä oleva) toimisto on muuttanut tänne olkkarin nurkkaan, eikä edes näytä niin tyhmältä, kun etukäteen pelkäsin.

Kun uskollisuutta ei enää arvosteta. Hän olisi ansainnut jäädä.
Oma kehu haisee nyt niin voimakkaasti, että jään odottelemaan, että minkä paperin olen unohtanut toimittaa jonnekin tai joku soittaa kysyäkseen, että oisko mulla se kopiokone vielä tallessa, että tarvis siitä varaosan.

Muuta aiheeseen (hatarasti) liittyvää: 

http://viranomaisenvalvoma.blogspot.fi/2015/03/kehittyvasti-keskenerainen.html
http://viranomaisenvalvoma.blogspot.fi/2015/10/siivoa-hyva-ihminen.html




4 kommenttia:

  1. Pakkasherran pitkähkö vierailu motivoi hyvästi sisätöihin, eikö totta;-)
    Onnea! Se saattaa toimisto pysyäkin paremmassa kuosissa olohuoneen nurkassa, kun sitä ei voi unohtaa vain sulkemalla kamarin oven.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri sitä laskin kans, että nyt tämän ei enää voi antaa reuhahtaa siihen malliin, ku joskus on käynyt. Lisäksi pöytä on pakko pitää suht siistinä, koska muuten ulottuva taapero vetää kyllä kaikki alas.

      Poista
  2. Tavaroiden karsiminen on ihanan terapeuttista, vähän turhan harvoin siihen toimeen tulee tartuttua...

    Ja vaikeaakin se välistä tuntuu olevan, kun samalla tilalla asuu niitä "kyllä tätä joskus vielä voi tarvita" ihmisiä eli perimmäisiä varastoja ja niiden _roskia_ siivotaan muutamana päivänä vuodessa, silloin kun pahaa aavistamattomat appivanhemmat lähtevät pariksi päiväksi pois kotoaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, niin tuttu tunne. Hallissa on käynyt sellainen kato, että jos vanha isäntä tietäis, niin pumppu menis välittömästi väärään rytmiin :D Ja ei voi kun ihmetellä, että MIKSI, MIKSI IHMEESSÄ NÄITÄ ON SÄÄSTELTY?! Mm. varmaan kymmenen paria rikkinäisiä kumisaappaita, maalitörpön kuivahtaneita pohjia, rikkinäisiä rälläköitä, akkuja ja kaikkea maan ja taivaan väliltä.

      Poista

Anna paukkua