10 asiaa, joihin tarvitaan siskoa

Jokaisella tulisi olla sisko, koska on asioita, joissa vain sisko voi auttaa.

1. Rehellinen mielipide

Maailmassa on yksi ainut ihminen, joka pystyy rehellisesti kertomaan kuinka elähtäneeltä näytät tai olet ääliö. Välttämättä ei tarvitse edes kysyä, vaan hän kertoo kysymättäkin.

2. Vaatteiden kierrätys

Omia vaatteita ei tarvitse lainkaan niin paljon, koska voit lainata tarvittaessa aina siskolta. Yleensä lainaamalla pystyy keplottelemaan koko vaatteen omaksi.

3. Avun pyytäminen

Sisko on se ihminen, jota voit huoletta pyytää lapsenvahdiksi kolmatta iltaa peräkkäin tai hakemaan sut aamuyöllä pikkujouluista. Hän kyllä kertoo, milloin Kilauta kaverille-korttisi ovat käytetty loppuun. 

4. Tuuraaminen

Aina vaan ei kerkiä kaikkialle, silloin sisko voi tarvittaessa tuurata sua hetken. Esimerkiksi passin tai arpajaispalkinnon nouto luulisi hoituvan samannäköisellä siskollakin.

5. Epämiellyttävät tehtävät

No ketäpä muuta voi pyytää puristamaan viiriäisenmunan kokoisen näppylän selästä tai lainaamaan sheiveriä ja hammasharjaa.

6. Tappeleminen

Siskon kanssa voi tapella kontrolloimattomasti täysin siemauksin ilman rasittavia sopimisrituaaleja. Sen ärsyttävän työkaverin kanssa tuskin kuitenkaan voi mäiskiä toisiaan nyrkein ilman, että kukaan lopulta pahastuu.

7. Päätöksen teko

Joskus vain on asioita, joiden päättäminen on vaikeaa. ”Ostanko tämän takin?” ”Vaihdanko työpaikkaa?” ”Otanko Hopeatoffeeta vai Tsinuskia?”. Sisko pystyy puhelimitsekin esittämään muutamia ratkaisevia kysymyksiä, joiden avulla päätöksenteko selkiytyy. Jos käytössä ei ole siskoa, silloin ainoastaan psykologi pystyy auttamaan, jos hänkään.

8. Ilmoitusluontoiset asiat

”Tulen teille yöksi.” ”Lainaan sun autoa.” jne. Säästyy kamalasti aikaa ja vaivaa, kun ei tarvitse kysellä ja sovitella.

9. Taantuminen 12-vuotiaaksi

Siskon seurassa voi taantua takaisin lapsen tasolle ilman, että hän välttämättä edes huomaa. ”Ollaanko piilosta?” tai ”Mää istun etupenkillä!” ovat siskon seurassa aivan normaaleja lauseita.

10. Haiseeko mulla henki?

Voi sitä ahdistavaa tunnetta, kun ei ole aivan varma, että haiseeko henki pahalle. Kas, hönkäise siskoon päin ja saat välittömästi analyysin tilanteestasi. Hikianalyysi kaupan päälle! 

Kuva bongattu Facebookista Linkki kuvaan

Fak, olen metsänomistaja

Olen se, joka ei ala-asteella menestynyt metsävisassa. Se, joka tunnistaa juuri ja juuri koivun pihlajasta. Se, joka hirvijahdissa talsii sujuvasti 90 astetta väärään suuntaan. Se, jonka suurin vuosittainen metsäteko on joulukuusen haku. Olen se, kenen päässä hirvikärpänen saa skorpionin mittasuhteet. Se, joka hyppää sujuvasti Maaseudun Tulevaisuuden metsäsivujen ohi ja se, jolla oli juuri metsäkurssin aikana tärkeämpää tekemistä. Ja TADAA, nyt olen metsänomistaja!

Maatilan kylkiäisenä tulee useasti metsää vähän samaan tyyliin, kuin ostat mustikkakeittoa, niin saat kylmälaukun kaupan päälle. Kylmälaukun kanssa on vaan helpompaa, kun tietää mitä sen kanssa tehdään. Metsän kanssa ei a) tiedä mitä sen kanssa tehdään b) missä se on.

Vanha isäntä kuulostaa ihan kakadulta, kun yrittää jankuttaa tarvittavista metsänhoidollisista toimenpiteistä. Papukaijan sanoma on se, että jossain paikassa X täytyis tehdä _no jotain_, hakata? harventaa? mitä lie..

Metsä on mörkö, jonka kimppuun käyminen vaatisi ninjamaisia otteita. Toistaiseksi olen ajatellut, että kiireellisempiäkin kohteita on. Metsä kasvaa käsittääkseni hitaasti, mutta kun tarpeeksi vetelehtii, metsä menee ohi.

On aika poistua mukavuusalueelta. Taistelun lopputulos tuskin koskaan on allekirjoittanut harppomassa gasellimaisin askelin metsässä, kyykäärmeitä uhmaten, hirvikärpäsiä hampaiden väliin murskaten, moottorisaha vimmatusti päristen. Riittävä lopputulos olisi se, että tietäisin noin sinne päin metsän sijainnin ja tarvittavat toimenpiteet. Savotta se on siinäkin.  

Kuormalava uusiokäyttöön

Facebookista bongattua tänään: Kuormalava kätevässä uusiokäytössä. En mää mitään yrttejä taida ruveta kasvattamaan, mutta voishan tuohon laittaa muitakin kasveja. Hyvännäköinen laitos! 

Kuva tallennettu fb:stä ja alunperin joltain brittisivustolta

VV:n analyysissa Maajussille morsian - uusi kausi

Kun Maajussille morsiamen uudet jaksot alkavat, se on valtakunnassa aina kutkuttavaa aikaa. Se on vaan niin ihana ohjelma, joka ei ole teennäinen tai nolaava. Katsoin tämän viikon jaksoa nauhalta (kunnon muinaismuisto sanoo katsovansa "nauhalta", eikä "boksilta") ja jakson loputtua telkassa pyöri Sinkkulaiva. Sanoisin, että eroa on yhtä paljon kuin Timo Soinilla ja Tuomas Enbuskella, eli Paljon.



Tälle kaudelle on saatu ilahduttavat maajussit mukaan. Mukana tällä kaudella on paljon aika nuorta porukkaa ja semmoisia, joilla on vielä perhe perustamatta. Lisäksi pistin merkille, että ovat ns. "oikeita" maajusseja, joille se maatalous on pääelinkeino. Itselle nämä kiinnostavat enemmän kuin esimerkiksi eläkepäivien kumppania etsivät tai maataloutta sivutoimisesti tekevät.

Meidän äitikin oli katsonut ohjelman ja sitä säälitti nämä maajussit, kun "yksin siellä raukat riuhtovat menemään." Olisi kuulemma lähtenyt jollekulle emännäksi, jos olisi "30 vuotta nuorempi". :D

Maajussi-Tommi: Luomutilallinen, jolla oli kadehdittavan monipuolinen viljelykierto. Sanoi niin fiksusti, että naisellakin sais olla tavoitteita ja kunnianhimoa omassa elämässä ja tahtoi kehittää omaa tilaansa, että voisi olla itse tyytyväinen näkemäänsä. Tommi tarjosi Miialle piknik-kahvit, mutta mää uskallan epäillä, että tuo ei oo tulevalle morsmaikulle ihan jokapäiväinen tapahtuma.

Maajussi-Katja: Katjan äiti kaipaili tyttärelleen komeaa miestä, mutta Katjalla itsellään oli onneksi vähän oleellisemmat kriteerit :D Saapas nähdä löytyykö niitä romanttisia kynttiläillallisen tarjoavia miehiä. Itse kyllä syön mieluiten valot päällä.

 

Maajussi-Vesa: Tämän esittelyn kohdalla mulla iski hirvittävä silppurikateus! Spelttipelto oli kans mielenkiintoista nähdä! Tämä reipas luomuviljelijä nauratti mua, kun rehellisesti naureskellen totes, että "joskus pieniä romanttisia piirteitä voi ilmetä". Talo olis kyllä topakkaa emäntää vailla, toivottavasti on löytynyt!

Maajussi-Heidi: Olipas tässä melko reipas huskysafari-yrittäjä, kun ostaa täräytti itselleen oman tilan. Heidillekin oli käynyt, kuten meille maalla kasvaneille tahtoo käydä, että paluu kotiseudulle tulee jossain vaiheessa eteen, vaikka kuinka aluksi lähtisi renkaat sauhuten. Etsii ulkoilmaihmistä ja se kuvaus osui varmasti hyvin nappiin.

 

Maajussi-Mikko: Tässä on kyllä tän kauden mun ehdoton suosikki! Pätevän näköistä touhua, monipuolinen tila ja miten viisaita sanoja parisuhteesta. Mikolle voi olla kulttuurishokki, kun se mamma löytyy ja pistää kapulat rattaisiin, että elämään tulee töiden lisäksi muuta äksöniä. Paras lause: "Haetaan vaimoa, ei taloudenhoitajaa".

 

Maajussi-Laura: On mielenkiintoista päästä näkemään tuollaisen city-farmin elämää, kun ollaan ns. pelipaikoilla. Laura oli kyllä symppis ja niin nuori. Vielä on armeijaa ja kaikkea edessä, että puolison löytymisellä ei vielä ole kiire. Odotan kuitenkin ehkä eniten, että työpari ukki näkyisi ruudussa!  Lauralta kysyisin kymmenen vuoden päästä, että oliko sillä miehen ruoanlaittotaidolla sittenkään niinkään väliä ;)

Maajussi-Juhani: Mansikkatilan isäntä, joka käväisi kymmenisen vuotta sivistyksen parissa ja ajautui takaisin kotitilalleen (ha, sille ei vaan mahda mitään! :D ). Juhani oli niin rauhallisen ja sivistyneen fiksun oloinen, että hänen kanssaan mulla oli vähiten yhteistä..

Maajussi-Kimmo: Lystikkäin maajussiesittely ikinä :D Kimmo taitaa olla luontainen esiintyjä, ei paljon kamerat jäykistänyt. Jäätävän hauska jäbä, mutta Kimmon tuleva muru saa varmasti haalata miehen haalarin persauksesta välillä kotiin. Jos kaikkien näiden maajussien deittailu ei pääty telkkuun saakka, niin Kimmon on oltava ehdottomasti mukana!

Kuvat. Mtv.fi

Viljelysuunnitelma ylikuormitti kovalevyni

Huh huh, aivot surisee niinkuin kärpänen aamuyöstä, kun tänään tehtiin viljelysuunnitelmaa. Paketti meni jokseenkin uusiksi periaatteella Kaikki mitä luulit tietäväsi onkin väärin, koska sen verran on tulossa uudistuksia järjestelmään. Ja minä kun luulin, että suurin muutos elämässäni tuli, kun Fazerin sininen uudisti pakkauksensa.

Uudet ehdot vaikuttaa ihan ok:lta. Luomussa muutokset on varmaan pienempiä, mutta kyllä tässä lähipäivinä saa laskukone laulaa, kun vertailen vaihtoehtoja. Paljon tulee uutta. Tuki-infot on tällä seudulla vasta alkaneet. Taidan tehdä laskelmia ja suunnitelmia ja mennä huhtikuussa tuki-infoon sitten hakemaan uskonvahvistusta. 

No se siitä wisusta sitten. Nyt joudun avautumaan, koska taas sattui moottoritielle kiintiövolvo, jonka täytyy saada ajaa ohituskaistaa _koko matkan_.

Ohitushan tällä kiintiövolvolla ei nopeudesta päätellen ole tavoitteena, mutta pääseehän siinä kyllä ohikin, kun blokkaa sopivasti muut. Noo, Kiintiövolvot on niinku koiranpennut, rasittavia, mutta hymyilyttäviä.

Kävin vielä pesukadulla auton kaivamassa muran alta. Ihmettelin, kun henkilökunta antoi mulle kuivausliinoja ja jonkun pillin. Myöhemmin selvisi, että se pilli on antenni.

Ps. Tänään on se päivä, jolloin täytyy tuntea syyllisyyttä, jos et ollut katsomassa sitä auringonpimennystä tai mikä olikaan. Sitä ei tapahdu ku ehkä kerran miljoonassa vuodessa ja jos nyt missasit sen, niin et näe sitä enää IKINÄ! 

Kiintiövolvo in business

Farmilla normisettiä

Vuorossa taas arkielämän pläjäys, eli photoshopattuja tunnelmakuvia ja kevättouhuja tuunauksen merkeissä. Or not.

Sukupolvien välillä suht tyyntä (myrskyn edellä?). Vanha isäntä väitti nuorison rikkoneen hänen moottorisahansa (jossa ei ollut mitään muuta vikaa, kuin käyttäjä) ja nuoriso väitti vanhan isännän polttaneen tupakkaa heidän autossaan (jäi kiinni itse teossa). Lopputulos siis se, että vanha isäntä ei saa uutta sahaa kenenkään piikkiin ja tupakointi autossa jatkuu ennallaan, vaikkei sitä kukaan myönnäkään. Kauhun tasapaino on siis kohdillaan.

Ely-keskus ja Maaseutuvirasto ovat lähettäneet nyt jonkun kirjeen yhtenään, mutta toistaiseksi ne on vaikuttaneet vaarattomilta, joskaan en tiedä mitä nuo kirjeet oikeastaan koskevat.

Koirakuiskaajataitoni kokivat kolauksen tällä viikolla, kun kävelylenkkimme tiimellyksessä yksi laumastamme karkasi. Ei uskois, että tuommoinen pikkusuttikin ts. koira voi kuvitella itselleen metsästysvietin. Hän painui metsään jonkin riistan (todennäköisesti oravan) perään haukkumaan, eikä palannutkaan, vaikka Cesar-Maija kiljui peräsuolesta saakka (sori vaan metelistä lähiseutu). Aluksi ajattelin antaa olla, koska tunnetusti routa ajaa pikkukoiran kotiin ennen kuin ehtii Jahti&Vahti-säkki heilahtaa, mutta sitten joku ihme vimma sai minut ylireagoimaan kunnon koiranomistajan tavoin ja lähdin tuonne metsään säntäilemään koiraa huudellen. Mahtoi pikkusutilla olla naurussa pitelemistä, kun samaan aikaan odotti kotipihassa. Se siitä sitten. Tämä sai nyt virallisesti olla viimeinen kerta, kun noiden ajokoirien perässä laukkaan. Tästä lähtien pikkukoirat, you're on your own.

Tyytyväisenä päiväunilla

Lopuksi annan vielä ilmaisen vinkin, joka korvaa koko vuoden terapiakäynnit: Levitä paksu kerros maalia muoville tai kalvolle, kuivata ja aah saat repiä suikaleita. Voiko olla mitään terapeuttisempaa kuin riipiä isoja luikareita irti höyrynsulkumuovista. Tepsii kuule sunkin mielenterveyteen, että kokeileppa vaan.

Mihin byrokratiaan pieni elintarvikealan yritys hukkui?

Seuraavaksi avaan omakohtaisesti tätä elintarvikealan byrokratiaa tarkemmin. Edellinen kirjoitukseni turhautumisesta ja yrityksen lopetuspäätöksestä pääset lukemaan Tästä.

 

Täytyy muistaa, että toimimme alkutuotannossa ja viljatuotteita ei katsottu helposti pilaantuviksi, joten pääsimme vielä useimpia muita elintarvikealanyrityksiä helpommalla. Emme joutuneet mittaamaan lämpötiloja tai ottamaan jatkuvasti näytteitä. Silti usein tulin todenneeksi, että tarvisimme melkein yhden ihmisen kirjaamaan ylös kaiken, mitä muut tekevät. Erilaiset kirjanpidot lisääntyivät joka vuosi tarkastuksien yhteydessä. 

Kustannukset erinäisistä valvonnoista, kursseista ja järjestelmistä nousevat jopa tuhansiin euroihin vuodessa. Juuri se aiheuttaa hankaluuksia nimenomaan pienille yrityksille. Maksut ovat valtavat suhteessa myyntiin. Isojen yritysten kohdalla massa tuo helpotuksen tuotekohtaisiin kuluihin ja tuotteet liikkuvat lavoittain ja olemassa on automaattiset järjestelmät, joista itse en edes tiedä. Pienessä yrityksessä kaikki kirjaaminen tehdään käsityönä. Samalla kun pienessä yrityksessä kirjataan millin tarkasti ylös jokaisen erän yksityiskohdat, surullisen kuuluisissa isossa yrityksissä kaikista järjestelmistä huolimatta onnistutaan myymään hevosenlihaa nautana ties minkälaisia määriä. Pieni tuottaja vastaa tuotteestaan kasvoillaan ja yhteenkään hevosenlihakohuun ei ole varaa.

Tarkastus- ja kirjanpitolistat olen koonnut omasta muististani ja 19.12.2014 Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistun artikkelin pohjalta. Listasta saattaa puuttua kohtia."Elintarvikehuoneiston tarkastuksella" tarkoitan tuotantotarkastusta, joka oli vuosittain.

Usein tarkastajat ovat minullekin väläytelleet atk-pohjaisen järjestelmän hankkimista tuotevirran käsittelyyn. Jo pelkkä tilausjärjestelmä kuitenkin maksaa useita satoja euroja kuukaudessa. Internetyhteyttä vaativat järjestelmät eivät myöskään tule kyseeseen, koska yrityksemme sijaintipaikalla ei ole luotettavasti toimivaa yhteyttä saatavilla. Valitettavasti viranomainen ei aina pysty hahmottamaan, että valvonnan ja kirjaamisen kulut nousevat liian suuriksi pienelle toimijalle.

Erityisesti tuo tuotevirtakirjanpito (jossa siis käsittääkseni pyritään siihen, että sato pystytään kilomäärittäin kohdentamaan minne se on myyty) oli haastava meidän tyyppisessä yrityksessä, kun laitteissa ei ollut automatiikkaa, jotta jyvien kilomäärät olisi joka vaiheessa tullut punnituksi. Hävikkiä syntyy lajittelu- ja jauhatusvaiheissa ja punnitseminen joka vaiheessa on käytännössä mahdotonta. Vaikka kirjanpito kattoi säkeittäin kaikki jauhetut laadut ja niiden pakkaamisen, se ei kuitenkaan muotosekoiltaan aina tarkastajaa miellyttänyt siitäkin huolimatta, että pystyin pussin päiväyksen perusteella kirjanpitoni avulla selvittämään mistä pellolta itse jyvä on puitu ja milloin. Aika harva yritys oikeasti pystyy määrittämään näin tarkasti tuotteensa. Suomalaisessa elintarvikevalvonnassa tälläisillä seikoilla ei kuitenkaan tunnu olevan arvoa.

Tarkastus- ja kirjanpitolistat olen koonnut omasta muististani ja 19.12.2014 Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistun artikkelin pohjalta. Listasta saattaa puuttua kohtia.

Oiva-tarkastukset ovat näyttäytyneet monelle yrittäjälle melko karmivana ja tulkinnanvaraisena kokemuksena. Olisimme tämän vuoden alusta kuuluneet siihenkin sakkiin, joiden toimitiloihin ratsia pölähtää hetkenä minä hyvänsä. Olen selannut mielenkiinnosta läpi sitä 168-sivuista tarkastusohjetta ja laskeskellut, että mitkähän seikat vanhassa myllyssä ja pakkaamossa olisivat koituneet kohtaloksi.

Nämä ongelmat olisivat varmasti olleet ratkaistavissa. Heikko kannattavuus ei tuonut lisäinspiraatiota omavalvonnan kehittämiseen. Byrokratia on vain yksi vivahde lopetuspäätöksen takana, mutta keskustelun arvoista. Nyt suunvuoron saisi vain ottaa joku tyytyväinen yrittäjä.

Byrokratiaan väsynyt

Lupasin jo blogin perustamisvaiheessa avata taustoja elintarvikeyrittämisen lopetuspäätöksen takaa. Aihe ei vissiin ole helpoimmasta päästä päätellen siitä, että herja on heilunut kyllä muissa osoitteissa, mutta tämä aihe on jäänyt käsittelemättä.

Viljatilamme tuotanto aikaisemmin jauhettiin omassa myllyssä jauhoiksi, hiutaleiksi ja muiksi viljatuotteiksi ja markkinoitiin omalla tuotemerkillä. "Valtakauteni" aikana myynti kasvoi uusiin mittasuhteisiin ja toimintamme sai paljon hyvää julkisuutta. Myllytoiminta työllisti itseni lisäksi 1,5 henkilöä ympäri vuoden. Myynti oli kasvanut niin paljon, että oma tuotanto ei kokonaan riittänyt, ja ostimme osan viljasta muilta luomutuottajilta. Sitten lopetin koko elintarviketouhun. 

Liinojen kiinni vetäminen kesken nousukauden aiheuttaa paljon kysymyksiä. "Eikö se kannattanut?" , "Eikö ne menneetkään kaupaksi?". Monet vakioasiakkaat ottivat päätöksen raskaasti, uskollisimmat jopa tirauttivat pari kyyneltä ;) Vastaavia tuotteita oli vaikea löytää. Yhteydenottoja tulee edelleen säännöllisesti.

Myynti ei kuitenkaan ongelmaksi koitunut. Kasvusuunta olisi todennäköisesti jatkunut ja laajeneminen olisi ollut mahdollista. Sen sijaan käsityön määrä ja tehoton prosessi söi kannattavuuden. Olisi tarvittu investointeja. Tämän tyyppisellä tuotteella elintarvikealalla investointi on kuitenkin haastavaa. En millään laskuopilla olisi saanut sitä kannattavaksi maassamme vallitsevissa yrittämisen olosuhteissa.

Vielä kun mylly jauhoi

Byrokratia ei sanana kerro monellekaan käytännössä juuri mitään. Se on myös perusteltua ja tarpeellista. Mutta liika byrokratia on sitä, että kirjataan ylös asioita, joiden kirjaamisesta ei kukaan hyödy, unohdetaan maalaisjärki, pidetään jokaista yrittäjää ja työntekijää potentiaalisena rikoksentekijänä, tehdään monimutkaisia valvontoja, joiden lopputulos jää kaikille osapuolille epäselväksi, täytetään lomakkeita, syynätään ja ihmetellään ja käytetään järjettömästi aikaa täysin epäolennaiseen toimintaan. Sitten muutetaan säädöksiä ja vaatimuksia, ja kaikki jo tehty työ voidaan heittää hukkaan ja aloitetaan alusta. Nämä muutokset yrittäjä maksaa omasta pussistaan. Tähän säätämiseen menee tolkuttomasti rahaa. Elintarvikealan yritys tuntuu olevan ydinvoimalaakin vaarallisempi.


Suututtaa, kun joka tuutissa hehkutetaan, että lähiruoan tuotantoa tulee lisätä, pieniä yrityksiä tarvitaan, luomutuotantoa pitää lisätä. Käytäntö kuitenkin huutaa, että ei helvetissä. Älkää oikeasti menkö siihen lankaan.

Tämäkään myymälä ja nämäkään pakkaukset eivät enää täyttäisi kriteereitä

Lopetuspäätös ei ole kertaakaan kaduttanut. Joskus on haikeutta ilmassa vanhoja työntekijöitä ja tekemisen meininkiä muistellessa. Lisäksi oman yrityksen identiteetti ei ole vielä uudelleensyntynyt. Niitä hetkiä sen sijaan on usein, kun luen lehdistä uusista vaatimuksista ja huokaisen helpotuksesta, että se on osaltani ohi. Ei tarvitse murehtia pakkausmerkintävaatimusten uudistuksista, kun varastossa on painettuna 20 000 vanhojen säädösten pussia, tai miettiä milloin Oiva-tarkastaja läsäyttää surullisen naaman ovenpieleen puuttuneen lattiakaivon takia. Nyt saa keskittyä olennaiseen, oikeaan työhön. Maataloudessa byrokratiaa on murto-osa  elintarvikealan yritystoimintaan verrattuna.

Meillä ihan oikeasti tässä maassa yritykset lopettavat toimintansa ja tapamme itse itsemme nälkään. 

Lähiruokaa popup-myymälästä Ideaparkista

Ideaparkiin Ritaharjuun avattiin tänään Ritan Lähiruoka-niminen popup-myymälä ja sinnehän sitä oli lähdettävä (ei sentään heti aamusta ämpäreitä tai ilmaisia lähiruokakasseja jonottamaan). Mulla taitaa olla ikuisesti lähiruoan tuottajan sielu, vaikken enää omia tuotteita missään kauppaakaan. Siksi innostun näistä kuvioista vähän kuin vanhasta tottumuksesta. Myymälässä oli kuhinaa kuin kusiaispesässä ja vissiin osa tuotteista myytiin loppuunkin. Niin sitä pitää. Mukaan tarttui pikavisiitillä Vääräkankaan hunajaa Ylivieskasta ja Tyrnävän leipurien rieskoja.

 

 

 

 

Maatalousaiheisia blogeja ja jotain sinnepäin

Vaikka olen niin taitava googlettaja, että löydän tarvittaessa vaikka Barack Obaman siviilipuhelinnumeron, niin maaseutuaiheisien aktiivisten blogien löytäminen on ollut jopa haastavaa. Isojen maatalousfirmojenkin sivuilla olevat blogit ovat useimmiten eläviä, kuin horsma helmikuussa.

Lifestyle-blogeja upeine kuvineen on niin paljon, että tekee melkein itsekin mieli ruveta tekemään askelkyykkyä ja vaihtamaan kartanonsa sisustukseen kevättekstiilejä (wtf?), mutta tähän listaan on koottu vähän tykimpää realismia. Näitä bloggareita tuskin kutsutaan ensimmäisenä Glitterin-bloggaajailtaan tai tarjotaan ilmaista epilaattoria koeajolle.

"Tiedonsiirto keskeytyi", tätä on bloggaaminen sivistyksen ulottumattomissa.

Eräänlaista elämää Pajulan maatilalla
Hyvin kirjoitettua tekstiä ja paljon asiaa. Maatalouden lyhyt oppimäärä heillekin, joille aihe ei ole kovin tuttu.

This is not the life I ordered
Joku vinkkasi täällä tämän blogin mulle, ja siitä lähtien olen säännöllisesti ottanut pissanpidätysharjoituksen lukemalla näitä juttuja.

Vendo - Lapsiperheen iloista arkea maatilalla, käsitöitä, duunausta, puutarhaa

Lakson maatila - Elämää lypsykarjan kanssa
Päivittyy mukavalla tahdilla. Tarpeeksi hitaasti kun luen, niin ymmärrän kielimuurista huolimatta :D Suoraa puhetta.

Maajussin morsian
Napakkaa settiä, hyviä kuvia. 

Henttalan tila
Tosi upeita kuvia. Ei ole päivittynyt nyt hetkeen, mutta toivottavasti on lisää materiaalia tulossa.


Tässä kourallinen. Lähetäppä linkki, jos mun googleseula ei aivan oo ollu aukoton. Eihän ne nyt tässä voineet olla?

Tämä bloggaaminen on aivan mielenvikaista hommaa. Uskallan luvata, että oon Euroopan hitaimmalla nettiyhteydellä blogiaan päivittävä henkilö (ts. ääliö). Joten katsokin, että luet tätä orjallisesti. Visiitti per päivä on minimi, sukulaisille 3x. 

Elämä lakkaa olemasta hektistä, kun jymähdät GPRS-yhteyteen.

Päivän puppupläjäys: 15 merkkiä, että puolisosi on hullun lailla rakastunut sinuun!

Aloitin aamun lukemalla netistä hömppää. Törmäsin todella  puhuttelevaan listaukseen: ”15 merkkiä, että puolisosi on hullun lailla rakastunut sinuun” (iskelma.fi-sivustolla Juttuun pääset tästä)

Mitään näin kornia en olekaan aikoihin lukenut. Naiset, tätäkö me todella haluamme? :D

1)      "Hän tietää tismalleen millaisena tahdot kahvisi. "
Ja mitä voidetta käytät peräpukamaan ja mitä tamponeita pitää tuoda kaupasta.

2)      "Hän noukkii puolestasi pois inhoamasi ainekset ruuasta, esimerkiksi oliivit, ananakset ja sienet."

Iso tyttö osaa noukkia itsekin.

3)      "Hän antaa sinun seisoa lämpimän suihkun alla, kun olette yhdessä peseytymässä."
Hänen ansioistaan suihkusta voi tulla lämmintä vettä.

4)      "Hän lopettaa kaiken toimintansa heti, kun tulet huoneeseen alusvaatteillasi."

Hän lopettaa kaiken toimintansa heti, kun jäät tien poskeen auton kanssa ja tarvitsee tulla hinaamaan (siitäkin huolimatta, että päälläsi on muutakin kuin alusvaatteet.)

5)     " Hänelle on aivan sama, jos jaloissasi on eripariset sukat."
Hän näkee niin paljon pahempaakin.

6)      "Hän pistää vessapaperirullan telineeseen niin päin, kuin sinä tahdot sen olevan."

Vessapaperia on hyvä säästää seuraavalle edes yksi arkillinen, oli rulla sitten missä tai miten sattuu.

7)     " Hän syö sellaiset kohdat pitsastasi, joista sinä et pidä."

Koirat syö. Sen sijaan todella rakastava kumppani pystyy jo puhelimessa havaitsemaan nälkäraivon ensioireet ja tuo kylältä tullessaan pitsan mukanaan.

8)      "Hän viikkaa alushoususi ja laittaa ne hyllylle paikoilleen."

 Ihan oikeasti?Mitä mää just luin?Hän rakastaa niin paljon, että huolehtii itselleen tärkeämpää tekemistä, että tähän ei tarvitse mennä.

9)      "Hän kutsuu sinua lempinimillä, jotka saavat sydämesi läikähtämään."

Hän ei kutsu sinua ”lempinimillä”, kun olet ajanut jälleen ojaan.

10)  "Hän muistaa aina sinua merkkipäivinä, kuten naistenpäivänä, syntymäpäivänä ja jouluna."

Joo-o, kukkia, koruja ja yöpaitoja tässä tarvitaankin. Naiset, ryhdistäytykää.

11)  "Hän menee talviaamuna pyjamassa käynnistämään autoa puolestasi."

Oon muuten kuullut urbaaneja legendoita naisista, jotka eivät koskaan ole itse tankanneet autoaan. Hän rakastaa sinua niin paljon, että pitää huolen, että selviät tästä itsekin.

12)  "Hän muistaa mikä kappale soi radiosta, kun hän suuteli sinua ensimmäisen kerran."

Ei jumankekka.

13)  "Hän tekee keittiössä aamupalaa sinulle ympärillä vain hempeänvärinen pyyhkeesi."

Pyyhkeestä viis, mutta voikkarin voin ottaa. Ja siinä saa olla voita ohut kerros, ei klimpeissä, ja sitä pitää olla levitettynä koko alalle. Juustoa saa olla, mutta sen pitää olla makkaran päällä. Makkaraa saa olla, jos se on tiettyä merkkiä.

14)   "Hän lakkaa varpaittesi kynsiä, kun laiskottelette yhdessä viikonloppuna."
 EI EI EI. Tässä lauseessa _kaikki_ on väärin. Kuvittele vaikka omalle kohdalles. 

15)  "Hän tietää, mitä olet vailla ilman, että sinun välttämättä täytyy edes sanoa mitään."
No tää on totta. Tietää mitä tarvitset, vaikket itse aina tietäiskään. "Mitä hel***tiä mää tällä teen?"

 

Bonus: Ei hermostu koskaan, vaikka olet lukenut jälleen näitä puppuartikkeleita netistä ja tehnyt niistä omat johtopäätöksesi. ”Luin netistä sellaisen artikkelin ja sen mukaan, jos olisit rakastunut minuun, niin tekisit …..”

Amatööri koeajolla: New Holland T6.165

Tänään taisi olla muuten elämäni eka kerta, kun kävin koeajamassa traktorin. Pitihän sekin jo tähän ikään kokeilla. Nyt oltiin muutenkin vieraalla maaperällä, kun kyseessä oli New Holland T6.165. Kun on aika pitkälle Valmetin haalareissa kasvanut, niin tämähän on vähän niinkuin ulkomailla kävis. No syvällistä analyysiä ominaisuuksista ja teknisistä tiedoista kannattaa odottaa tästä osoitteesta yhtä paljon kuin päävoittoa luontoarvasta, mutta mutu-analyysi on tarpeeksi. Jätetään ne oikeat analyysit muille.

Se ei muuten oo ihan yksinkertaista, että mene ja koeaja. Mitä siinä oikein pitää tajuta analysoida? Riittääkö se mutu-tuntuma? Jos tunneratkaisu riittää, niin sen pystyy muodostamaan ilman insinöörin tutkintoakin. Helppoa naiselle! :D

Tästä traktorista tykkäsin kyllä. Siinä ei ollut mitään, mikä ärsyttäis, ja sehän on jo paljon :D Se oli mukava tiellä, toiminnot oli järkeenmeneviä ja kaikki "oikeassa paikassa". Sieltä näki ulos ja apukuskille oli kunnon penkki. Ihan tuo New Hollandien muotoilu ei miellytä niin paljo ku Valtroissa. Mutta joo, ennakkoluulot sai todellakin kyytiä.

Se uus T7 on nyt vissiin koeajettavissa kans. Mielenkiintoista hommaa, mutta kyllä noita teknisiä asioita sais ruveta allekirjoittanut opiskelemaan ihan tosissaan. Harmittaa olla tekniikkaääliö. 

Ps. Ei tarvi jatkossa syöksyä ojaan vastaavanlaisen New Hollandin lähestyessä. Sen sijaan varo epämääräisesti etenevää vihreää 755:sta :D

Ymmärtääksesi ajan merkityksen...

Ymmärtääksesi YHDEN VUODEN merkityksen,
kysy siitä opiskelijalta, joka reputti vuosikurssinsa.

Ymmärtääksesi YHDEN KUUKAUDEN merkityksen,
kysy siitä äidiltä, jonka lapsi syntyi kuukautta liian aikaisin.

Ymmärtääksesi YHDEN VIIKON merkityksen, kysy siitä viikkolehdentoimittajalta.

Ymmärtääksesi YHDEN TUNNIN merkityksen,
kysy siitä rakastavaisilta, jotka odottavat toistensa tapaamista.

Ymmärtääksesi YHDEN MINUUTIN merkityksen,
kysy siitä junasta myöhästyneeltä.

Ymmärtääksesi YHDEN SEKUNNIN merkityksen,
kysy siitä ihmiseltä, joka täpärästi vältti onnettomuuden.

Ymmärtääksesi YHDEN MILLISEKUNNIN merkityksen,
kysy siitä olympiahopean voittaneelta.

- Positiivarit.fi -

Maalainen kävi kaupungissa

Tänään ohjelmassa oli vierailu keskikaupungilla. Toisin kuin oikein puhdasveriset maalaiset, en jättänyt autoa parkkiin marketeille, enkä linja-autoasemalla, vaan ajoin reippaasti aivan ydinkeskustaan parkkihalliin. Ainut moka mulle sattui siinä vaiheessa, kun oltiin jo Stockmannilla, niin seuralaiseni totesi, että "Rapiset niinkuin mummot". Syyksi paljastui alkeellinen maalaistollomoka eli olin unohtanut nastakengät jalkaani. Meillä kotona kun ei vielä ole lämmitettyä pihakujaa.

Kunnon maalainen on liikkeellä ajoissa, joten jouduin pariinkin otteeseen roikkumaan rivassa, kun liikkeet aukesivat vasta klo 10 ja klo 11. Sonerakaupassa käytiin tutunoloinen keskustelu:
Myyjä: "Mites nuo nettiliittymäasiat? Laajakaista on käytössä?"
Minä: "Ei meille saa laajakaistaa. DNA:n mokkula on, eikä sitä voi vaihtaa, kun se on ainut, joka siellä toimii."
Myyjä: "Limingassa? Kyllä siellä toimii meidän 4G-verkko." 
Kotona sohvalla puhelinta selatessa (Soneran liittymällä) jymähdin jälleen GPRS-yhteyteen ja ajattelin lämmöllä Sonerakaupan poikaa. Kyllä hänkin vielä oppii, että elämä nyt ei vaan ole sitä, mitä se siellä koneella näyttää <3

Sain vielä sellaisen muinaismuiston, että en uskonut niitä enää olevankaan: Puhelinluettelon yhteytietojen päivitys-puhelun. Tämä kettu vaan on niin valveutunut, ettei haksahda noin helppoon. Ennen kuin päästiin kovin pitkälle, tiedustelin, että tämä tietojen päivitys ei mahda olla ilmainen. "Se on vain sen 77,90 euroa vuodessa.." Kerroin hänelle, että minusta se olisi kohteliasta mainita. Pari kertaa vanhan isännän aikaan näitä laskuja on nimittäin ihan oikeasti joutunut selvittelemään. En edes tajua, että puhelinluettelo on vielä olemassa. Se taitaa markkinointitehokkuudeltaan olla sama asia, kuin tarjoaisin 77,90 eurolla/v kaiverruttavani nimesi kiveen tuossa 86-tien varrella.

Kehittyvästi keskeneräinen

Suihkukahva meni rikki joskus ehkä parisen viikkoa sitten. Otin kahvan veks ja suihkuttelu on sittemmin jatkunut ilman kahvaa. Mietimme yksi ilta, että jossain muussa taloudessa tämä olisi ollut asia, jonka seurauksena olisi lähdetty ostamaan uutta. Ihmettelen, jos saamme uuden kahvan ostetuksi ennen vuotta 2017.

Rupesin kelailemaan, niin näitä samankaltaisia kohteita ei tästä talosta puutu. Vanhassa talossa on vaan pakko sietää kompromisseja. Ei kenenkään aika, rahat ja viitseliäisyys vain riitä pitää joka nurkka kuosissa. Ulko-oven kahva on puuttunut jo useamman vuoden. Se on jo niin normaali olotila, ettei sitä edes huomaa. Liekköhän huomaisin, vaikka koko ovi puuttuisi..

Aina ei lämmityskään ole pelannut aivan tasaisimmalla tavalla. Vanhan isännän valtakaudella nurkkahuoneeni oli välillä niin kylmä, että nukuin täysissä tamineissa, pipo päässä ja lapaset käsissä auton sisätilalämmittimen huristessa sängyn vieressä. Sittemmin pojasta tai vävystä polvi paranee ja nurkkahuoneessakin pärjää ilman toppahaalaria.

Hellanlevyistä 50% on jättäytynyt eläkeputkeen ja nappulat on poistettu käytöstä. Kaksi jäljellä olevaa uurastavat sitten näidenkin edestä. Uusi liesi ei siis ole vielä millään lailla ajankohtainen.

Tiskikone sentään uusittiin vajaa kymmenen vuotta sitten. Edellinen rupesi käryämään. Vanha isäntä makasi sohvalla, kun hänelle ilmoitimme, että tiskikone savuaa. "Laita liesituuletin päälle", kehotti vanha isäntä. Joku heikkohermoisempi olisi saattanut nousta sohvalta.

Vessan lavuaarin alla kaapissa on edelleenkin ämpäri, koska en osannut asentaa putkea aivan riittävän tiiviisti. En usko, että ämpäri on ihan hetkeen siirtymässä toisiin tehtäviin.

Kun joka puolella on jotakin laittamista ja keskeneräistä, siihen tottuu ja turtuu. Uusi ongelma saa siirtyä vain jonon jatkoksi. Ihminen on sopeutuvainen. Pitkään meillä ei tullut suihkusta lämmintä vettä, kuin noin kahden minuutin ajan aluksi. Siihenkin tottui niin hyvin, ettei asialle oikein tehty mitään. Viime kesänä isompien projektien yhteydessä jotakin (?) sitten uusittiin ja nyt tuntuu ällistyttävältä suihkutella lämpimässä vedessä. Ei tarvi vuorotella lämpimähköjen sekuntien aikana ja kiilata saunasta kiireellä, jotta ehtisi parhaimmille apajille.

Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta ei tästä boheemista tilanteesta yksin vanhaa taloa voi syyttää. Suurempi vika taitaa istua tässä romahtamispisteessä olevalla tuolilla. Nostan hattua teille, joiden taloissa kaikki on edes suurin piirtein kohdillaan. En käsitä miten teette sen.

Melkein realistista (Kuva ei olekaan meiltä, vaan Iltalehdeltä nyysitty)