lauantai 31. tammikuuta 2015

Lajikuvaus osa 3: Nuori isäntä

Blogissani käynnissä oleva sarja "Maaseudun tieteelliset lajikuvaukset" jatkuvat jälleen. Vuoroon vedetään tilan nuoret isännät, nuo vanhan ja uuden välissä tasapainoilevat ikuiset nuorukaiset.


 Lajikuvaus3: NUORI ISÄNTÄ


Levinneisyys 
Voidaanko puhua levinneisyydestä, jos ei koskaan oikein missään ole käynytkään?

Ruumiinrakenne
Keskivartalossa alkaa olla merkkejä siitä, että koneistaa kohta kakalla käymisenkin. 

Elinaika
Se on ihan sama alkaako se ikä kakkosella vai viitosella, mutta nuori isäntä on aina nuori.

Vieroitus
Karhuemo ja hirviemo vieroittavat kyllä poikasensa, mutta nuoren isännän ykkösnainen on yleensä aina äiti.

Ulkonäkö
Muotoillaan se vaikka niin, että ei ehkä kannata ostaa kasvohoitoa joululahjaksi. "Jos naamaansa kerran rupeaa rasvaamaan, niin sitä saa aina rasvata. Ei kannata aloittaakaan." Saattaa keksiä jotain oleellisempaa kuin kevään uutusmuoti ja hiustyylit.

Käyttäytyminen
Nuorta isäntää eivät koske tämän tasa-arvoisen yhteiskunnan normit jaettuine kotitöineen ja isyysvapaineen, vaan hän on tullut siihen tulokseen, että on vapautettu kaikista kotitöistä. Ovat tottuneet siihen, että joku kulkee perässä raivaamassa jälkiä. Lastenhoitoon osallistuvat ehkä kahtena päivänä vuodessa:  "Voi että tämä on raskasta."

Kuulo
Kuulee yötäpäivää takaraivossaan vanhan isännän jurnutuksen.

Näkö
Silmät saisi olla selässäkin, että ehtii vanhaa isäntää vahtia.

Ruokavalio
"Ei tämä maistu samalta kuin äidin tekemänä" ts. tavoitetila ravinnon suhteen on, että kaikki maistuu aivan samalta kuin lapsuudessa. Perunat mieluiten valmiiksi kuorittuna. Makuaisti pystyy erottamaan esimerkiksi, jos leipuri on oikaissut piirakan valmistuksessa käyttämällä valmista rasvaseosta, eikä sulatettua voita.

Liikkuminen
Syöksyy muutokseen kuin varsa laitumelle. Yrittää liikuskella siellä, minne vanha isäntä ei eksy, mutta valitettavasti vanhukset ovat kovia eksymään.

Elinympäristö
Parhaimmillaan silloin, kun vanha isäntä on vähintään 100 km päässä.

Ääntely
Jos haluat jutella tuntikausia viinilasin äärellä tunteista, elämästä ja parisuhteen kehityksestä, nuori isäntä sopii siihen tarkoitukseen yhtä hyvin kuin sähkölaite kylpyammeeseen. 

Talvilepo
Vanhan isännän tekemän tutkimuksen mukaan nuoren isännän horros alkaa lokakuun alussa ja päättyy huhtikuun lopussa. Vanhan isännän ohjelmaan talvilepo ei siis kuulu, vaan ko. aika on varattu kevääseen valmistautumiseen ja yleiseen hippasemiseen pitkin pihoja. "Vain vauvat ja vanhukset levähtävät".

Harrastukset
Välineurheilu, nettikone, vanhan isännän elämäntyön tuhoaminen. 

Perimä
Niin vitsikästä kun se onkin, mitä vimmatummin yrittää olla erilainen ja uudenaikainen, sitä enemmän muistuttaa päivä päivältä isäänsä. 



tiistai 27. tammikuuta 2015

Maatalouspolitiikan 5 ristiriitaa

Kun otsikko on "Maatalouspolitiikan 5 ristiriitaa", monella lukijalla saattaa ensimmäisenä tulla mieleen "vain viisi?". On niitä enemmänkin, mutta tässä 5, jotka allekirjoittaneella tuli ensimmäisenä mieleen. Mieti mitkä kohdat itselläsi tulee ensimmäisenä mieleen.



1. Kotimainen ruoka on tärkeää
Lause, joka on kaikkien huulilla huippukokista ruokakauppiaaseen. Kotimaiset, puhtaat raaka-aineet ovat huippulaatua, jota halutaan tarjota ja kaikki kansat rynnivät ostamaan? Suositaan lähiruokaa. Kuulostaa hienolta, mutta tosiasiassa tämä ei asiakkaiden ostoskärryissä ja ravintoloiden raaka-ainetoimittajissa näy aivan yhtä selkeästi. Hyvin usein se ulkolainen halvin tuote epämääräisyydestään huolimatta päätyy ostoskärryyn ja lautaselle tai ruokakaupan vetonaulaksi olemattomalla katteella. Siinä ei korulauseet auta.


2. Älä ole pieni, mutta älä ole suuri
Samalla kun tilan elinkelpoisuuden vaatimukset nousevat, suitsitaan tilojen kokoa toisesta päästä asettamalla tukikattoja yli 150 ha ja 300 ha tiloille. Tukileikkauksilla ylimeneviltä hehtaareilta on sen verran vaikutusta, että usealla tilalla kasvattamiseen ja kehittämiseen täytyy yrittää etsiä jotakin muita keinoja. Ongelma koskee erityisesti kasvinviljelytiloja. Silti koko ajan maailma menee siihen suuntaan, että yksiköiden on pakko olla suuria selvitäkseen. Tilanpitoa aloittaessa kuitenkin aloitustukien (korkotukilaina ja avustus) saaminen edellyttää riittävää työtuloa (17 000 euroa/ vuonna 2014)  ja sen vaatimukset ovat taas olleet nousevat. Tämä vaatimus on usealla jatkajalla muodostunut ongelmaksi. Tilaa ei katsota tarpeeksi suureksi. Ole siis tarpeeksi iso, mutta tarpeeksi pieni. Yhtä helppoa kuin pysyä painoindeksissä 20.


3.  Maatalous riistää luontoa
Se on kiva, että joillakin asiaan vihkiytyineillä luonnonsuojelijoilla on täysin kirkas kuva siitä, miten täällä maapallolla tulisi ruokaa tuottaa, jotta jokainen massu tulisi ravituksi ja maapallo pelastuisi. Minä en tiedä. Uskon kotimaiseen ruuantuotantoon, mutta puhdasverinen luonnonsuojelija ei usko siihenkään, vaan nassuttaa soijanakkinsa sädekehä kirkkaana loistaen. Olisinpa itsekin yhtä armelias itselleni. Minusta luomusopimuskaan ei anna syytä paukutella henkseleitä, että kyllä tässä nyt maailma pelastuu. Ehkä vähän päinvastoin. Niin kauan kun ihmisten on pakko syödä, en jaksais skitsoilla tästä asiasta enää yhtään ja tuntea itseäni ympäristörikolliseksi.


4. Elävä maaseutu on säilytettävä
Joo, no se näillä toimenpiteillä säilyy yhtä varmasti, kun banaani taskussa ja kermavaahto huoneenlämmössä. Ja niin harvalla suomalaisella on koko asiasta yhtään minkäänlaista käsitystä, kun ei oikein koskaan poistu sieltä kasvukeskuksesta muualle kuin korkeintaan Lapin laskettelukeskukseen. On masentavaa lähteä tästä kotipihasta ajelemaan mihin tahansa suuntaan Oulua lukuunottamatta, kun tienvarret ovat yhtä "hylättyä taloa ja autiota pihaa". Mietin aina, että minkälaista elämää niissä ränsistyneissä taloissa on ollut. "Tuokin on ollut aikanaa iso, komea talo." Maaseutua ei tarvisi nähdä pelkkänä rasitteena. Täällä olisi oikeasti ollut mahdollisuuksia vaikka mihin, jos tahtotilana olisi muu kuin alasajo. Tämä ei suoranaisesti liity maatalouspolitiikkaan, mutta eipä täällä muita juuri enää ole jäljellä. Nyt tätä maaseutua pyörittää enää maatalous ja muutama muu viimeinen mohikaani.


5. Byrokratiaa on vähennettävä
Tämän on kuullut jo niin monta kertaa ja niin vaikutusvaltaisesta suusta, että tekis mieli kiljua joka kerta. Tosiasia on kuitenkin, että joka vuosi, joka tarkastuksessa, homma menee mutkikkaampaan suuntaan ja tulee uusi lomake täytettäväksi. Viiden viime vuoden aikana luomutarkastuksessa on yhtenä vuotena ollut se tilanne, ettei tullut määräystä aloittaa joku uusi kirjanpito tai täyttää uutta lomaketta. Jos kaikki laulavat yhteen ääneen byrokratian vähentämisen puolesta, niin kuka sitä harmonia polkee siihen toiseen suuntaan niin tahdikkaasti, että siinä jää jalkoihin ministerit ja valiokunnat?


perjantai 23. tammikuuta 2015

Postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate maajussin luo

Eilen postilaatikossa komeili ovelasti muotoiltu kirjekuori eräältä nimeltämainitsemattomalta "Selektiiviset kappaleet"-lehdeltä. Siinä on joku markkinointi-ihminen pannut parastaan, jotta tämä kuori kiilaisi rästipostin kirkkaimpaan kärkeen, tulisi avatuksi ensimmäisten joukossa ja liittyisimme lehden iloiseen kannattajajoukkoon. Voin kuitenkin kertoa, että tämän talon rästipostimäärä on sen verran juhlava, että näin köykäisillä konsteilla ei kiilata kuin paperinkeräykseen. Kärkeen päätymisessä toimisi ainoastaan Ely-keskuksen tai verottajan leima yläkulmassa tai kirjeen sisälle asetettu pommiajastin.




Rästipostia allekirjoittaneelle on nimittäin kertynyt. Joka päivä laatikko pursuaa uutta materiaalia ja rästijono vaan kasvaa. Laskut ja turhat mainokset läjästä yleensä poimin heti ja vanha isäntä vie Kalevan (laskuja ei ota vahingossakaan), mutta nämä loput jäävät  jonon jatkoksi. 

Työsarkaa joksikin päiväksi..

Kyllä kait tähän talouteen ainakin tulee postia päivässä enemmän kuin normitalouteen viikossa. Mutta pakko myöntää, että en usko painetun materiaalin katoamiseen, eikä usko ilmeisesti markkinointiammattilaisetkaan ainakaan maanviljelijöiden kohdalla.. Oon muutosvastarintainen fossiili ja luen lehteni ja mainokseni paperilta, vaikka sivutuotteena saankin tämän kasan keittiönpöydälle maleksimaan. No se pöytä on joka tapauksessa kuin lähtevä laiva kaikista puhtaanapitolupauksista immuunina. Ruokapöydät on vaan kirottu ruokailun sijasta keräämään kaikki mahdollinen roina. Taidan ruveta tekemään aiheesta tutkimusta.
Reaaliaikainen totuus. Tilanne on suorastaan hyvä!

tiistai 20. tammikuuta 2015

Sämpylät ja "sämpylät", sekä alennus ja "alennus"


Röyh. Sain niin paljon itsestäni aikaiseksi, että tein sämpylöitä ja siinä niitä mättäessä tuli mieleen, että kyllä  itsetehdyt sämpylät on vaan täysin eri asia, kun ne teolliset, sämpylän nimellä myydyt, höttöpallot. Miten voidaankin saada aikaan jokin niin mauton ja pelkkää ilmaa sisältävä tuotos? Ja joka kerta, kun saan leivotuksi mietin, miksen leivo itse useammin. Kun eihän se sitte loppujen lopuksi ole mikään kova homma. Vaan laiskuudesta sakotetaan, ja mun kohdalla se tarkoittaa silloin höttösämpylän mussuttamista ilman varmuutta, että meneekö sieltä kurkusta alas juuri mitään.

Nyt kun oma mylly ei enää jauha hiutaleita ja jauhoja, niin jouduin ostamaan ne kaupasta. Sekin tuntuu hullunkuristelta. Siilot on täynnä kauraa ja Maija kantaa kaurahiutaleita kaupasta. Hiutaleita, jotka ovat matkanneet Suomea päästä päähän varmasti useamman kerran. Maksoivat 1,39 € /850g. Mun mielestä halpaa kuin saippua. Tai niin halpaa, että saippua on kallista. Lehdet huutaa ruoka-alesta. Se pistää miettimään, että joutuukohan niihin talkoisiin maksumieheksi tahtomattaan. Ruoka on kinkkinen juttu. Se tuntuu joillekin aina olevan liian kallista ja meille tuottajille liian halpaa.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Lajikuvaus Osa2: Vanha isäntä

Blogissani on käynnissä sarja maaseudun tieteellisimpiä lajikuvauksia, joissa hampaisiin joutuu koko sakki. Nuori emäntä sai jo osansa alkuviikosta. Nyt on vuorossa nuo tilan virkeät väriläiskät, vanhat isännät. 



Lajikuvaus Osa2: VANHA ISÄNTÄ


Levinneisyys
Kaikkialla Suomessa. Ne talot, joissa ei ole, jäävät paljosta huvista paitsi. Naapurista lainattu ei nimittäin vastaa kolmasosaakaan syntyperäisestä.

Ruumis
Kaikki viisaus ja elämänkokemus maan päällä tiivistyneenä ihmiseksi.

Elinaika
Syntynyt joskus ennen Napoleonia. Eliniänodote täyttynyt jo kolmeen kertaan, kun otetaan huomioon elämäntavat. "Margariiniin se pappakin kuoli!"

Ulkonäkö
Vaarattomaksi papparaiseksi naamioitunut tosielämän 007. "Minä tässä vaan ruohoa leikkailen.." --> Vakoilutöissä tai muussa ilkeyden teossa.

Elinympäristö
Pyritään rauhoittamaan oma elinalue, mutta tuppaa olemaan kaikkialla, siis aivan kaikkialla. Rauhoitettu.

Muutto
No ne tavarat ei muuta ikinä, vaikka ko. henkilö olisi muuttanutkin.

Reviiri
Ei välitä paskaakaan moisista. Kulkee siellä missä haluaa. Ota kiinni, jos saat.

Ääntely
Tuhahtelu ja huulien välistä puhuminen tai vaihtoehtoisesti hyvin avoin viestintästrategia. Pystyy viestittämään mielipiteensä sujuvasti sanomatta sanaakaan.

Harrastukset
Pienimuotoinen varastelu ts. talon parhaiden työkalujen kiikuttaminen omiin jemmoihinsa.

Kuulo
Kyky kuulla jopa kilometrien päähän milloin nuoriso on sattunut valahtamaan ojaan traktorilla --> pyöräilee paikalle muka sattumalta. Tarvittaessa ei lähietäisyydelläkään ole kuulevinaan yhtään mitään.

Erityisominaisuudet
Kyky tunnistaa se hetki, jolloin nuori isäntä on ensimmäisen kerran kahteen kuukauteen päikkäreillä --> "Mitä?! Nukutko nää keskellä päivää?"

Vaarallisimmillaan työintoisena.

Ottaa vastaan sujuvasti nuorten neuvoja ilman pienintäkään aikomusta noudattaa niitä.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Lajikuvaus Osa1: Nuori emäntä



Nyt alkaa blogissani sarja lajikuvaksia, joissa hampaisiin joutuu koko sakki nuoresta emännästä vanhaan isäntään. Usko tai älä, sulassa sovussa ja suuressa yhteisymmärryksessä täällä eletään <3


 

 

 Osa 1: NUORI EMÄNTÄ


Levinneisyys
Laaja, mutta monta taloa on ilmankin. Tomerille olisi kysyntää.

Ulkonäkö
Tarkoituksenmukainen. Todennäköisesti ei koe elämässä kaikkein suurimmaksi tavoitteekseen BikiniFitness 2015-kilpailuja.

Koko
Yksilöiden koot vaihtelevat heiveröisistä jykevämpiin malleihin. Voima katsotaan eduksi ts. komia. Pienemmille yksilöille on sitten omat tehtävänsä, kuten lampun vaihto ajoneuvoihin.

Elinympäristö
Elinympäristössä on muita oleellisempia seikkoja kuin matonhapsujen suoruus, kaakelisaumojen kiilto ja kevään muotiväreissä olevat sisustustyynyt. 

Muutto
Osa muuttaa kaupungista, osa on syntyperäisiä.

Reviiri
Mielellään vähintään 500 m anoppiin. Saman katon alle muuttaminen mahdotonta, mieluummin asuu vaikka maitohuoneessa. 


Ääntely
Osaa puhua tarvittaessa hiljaa ja kauniisti, mutta tarpeen tullen ääntely on voimallisempaa, jolloin asioista ei jää epäselvyyksiä.

Ravinto
Syö ruokaa, oikeaa ruokaa. Idätetty vehnänoras ei ole ruokaa. Pakurikääpä ei ole ruokaa. Perunamuusi ja kyljys ovat ruokaa. Vanhan emännän arvion mukaan kokkaustaidoissa on toivomisen varaa. Ostaa mokoma leivänkin kaupasta.

Kesäasu ja talviasu
Ei kulje maatilan töissä talvipakkasella seksikkäästi puolipukeissa ja tee sitä ”itseään varten”, vaan pukeutuu tarvittaessa karvahaalariin, ja nimenomaan itseään varten. Talvella on kylmä, karvahaalari on lämmin. Kesällä sen sijaan on kuuma. Silloin pukeutuu miten sattuu ja jos joku siitä saa kiksejä, niin aivan vapaasti.

Lisääntyminen
Koko yhteisön yhteinen huolenaihe. Lisääntyy joko liikaa tai liian vähän. 

Pesiminen
Kodissa on useimmiten kuhinaa kuin kusiaispesässä, joten kävijöiden tulee olla omatoimisia. Vettä saa hanasta, ruokaa jääkaapista. Vierailua ei tarvitse sopia viikkoja aikaisemmin, jotta pesä ehdittäisiin siivota. Kaikissa pesissä ei ole edes ovikelloa. *Huom. Anopin suhteen noudatetaan poikkeussääntöjä

Harrastukset
Vaihtelee työsesongin mukaan. Jos ennen vanhaan riitti polttopuiden teko, haravointi ja leipominen, nykypäivän nuori emäntä saattaa jopa laukata kylillä jumpalla tai käydä kokouksissa. Niin ja lähes kaikki harrastavat hevosia (ja valuuttaa palaa!). Vanhan isännän tekemän tutkimuksen mukaan Facebookaavat 80% potentiaalisesta työajastaan. 
Kuva menaiset.fi




torstai 8. tammikuuta 2015

Maatalon ruokahuolto

Minua naurattaa aina kun käsiini osuu keittiönkaapissa edelleen oleva lista, jonka kirjoitin 15 vuotta sitten isälleni, joka tuoreena lähivanhempana (näin uusia termejä maalainen harvoin osaa käyttääkään) harjoitteli kokkaamaan ruokaa meille teini-ikäisille lapsille. Listassa minä "hieman rantturuokainen" teini luettelin ruoka-aineet, joita en saattanut syödä.


"Yleisiä ruoka-aineita, joita Maija ei syö:
Tonnikala, punajuuri, katkarapu, rusinat, raejuusto, oliivi, silli, raaka lohi, sinappi, sipuli, päärynä, luotiliha, erilaiset lihat ja kalat, pekoni, juusto (ei ainakaan leivän päällä), sulatejuusto (ei leivän päällä ainakaan), mäti, herkkusienet, boysenmarja, kurpitsa, säilötty luumu, hunaja, salaatinkastike, erilaiset makkarat, currykastike, makeat Viilis-viilit, kevytmaito, coctail kirsikat, purkkimandariinit, simpukat, italiansalaatti, perunasalaatti, mämmi, maksamakkara, luumuhillo.

Vain mansikka- tai banaanijugurttia tai Limingan viiliä. 
Ei mieluiten sieniä, broileria
Ei mieluiten hilloa mihinkään.
Paksunnetulla ruuat, joita ei MISTÄÄN HINNASTA!"

Rupesin miettimään maatalon ruokahuoltoa vähän laajemmaltikin. Lapsuudessa muistan ainakin, että syömässä oli aina sekalainen seurakunta työmiehiä. Varmaan nykyäänkin useimmissa maataloissa edelleen ruokahuolto kattaa perheen lisäksi työntekijät, vanhan pariskunnan tai muuta porukkaa vaihtelevasti. Kun syömämiehiä on enemmän, niin on helpompi tehdä ruokaa, jota valmistuu helposti iso määrä. Erikoisuuksia saa toki kokeilla, mutta kyllä parhaiten vaan kauppansa on saanut aivan perusruuat, kuten pottumuussi, jauhelihakastike, lihapullat, makkarakastike jne. Muistelen kerran yhden tämän kylän emännän jopa vahingossa karkoittaneen apuna olleen naapurin isännän kotiinsa kokkaamalla kukkakaaligratiinia ;) Onneksi kuitenkin syöjät yleensä ovat varsin lojaaleja. Tarvii olla aika pahasti palanut tuotos, ettei syömärit toteais "ihan hyvää tämä on". 

Toimivan ruokahuollon tunnistaa viimeistään silloin kuin sitä ei ole. Meilläkin viime vuosina kevät- ja syytöiden aikaan kaikki "kynnelle kykenevät" kun ovat olleet jonkun koneen puikoissa, niin ruokahuollosta on tingitty ekana. Tahtoo vaan ne eväät loppua jo alkuvaiheessa päivää ja illalla ei pistäis pahitteeksi, jos joku kiljuisi pellon laidalla, että "syömään!".

Vaikka joskus töiden keskeyttäminen syömisen takia tuntuu suureltakin hidasteelta, niin ei se taida koskaan mennä hukkaan. "Hyvä ruoka, parempi mieli" on nerokas mainoslause, joka sisältää suurimman totuuden. Nälkäisenä ja väsyneenä jokainen muuttuu hirviöksi.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Kylmähiki: Oonko unohtanut jonkun paperin?

Hyi, mulla on kurkussa sellainen puristava tunne, että oon unohtanut hoitaa jonkun paperihomman. Jonkun verolapun tai jonkun. Tämä on ollut monta vuotta semmoinen sekametelisoppa, kun on ollut maatalousyhtymää, tilakauppoja kahteen otteeseen jne. Siinä sitten on joka vuosi arvottu, että mihin kohtaan merkataan tukioikeudet, onko Myel-maksut vähennetty, taas tuli joku selvityspyyntö ja voi herrajestas. Tuo maatalousyhtymänä oleminen oli kyllä viheliäistä. Yksinkertaisinkin asia muuttui monimutkaiseksi, kun sanoit, että kyseessä on yhtymä. Sitten puhelua ruvettiin yhdistämään sinne ja tänne, että löytyis se henkilö, joka yhtymien asioita pystyy hoitamaan. Onneksi se on ohi. Nyt luulis, että tähän löytyy joku selkeys, kun alkaa itselläkin olla joku käsitys asioista (varmaankin yhtä vahva käsitys kuin saksan alkeet. Ich bin Maija.).

Jonkun kumman takia sitä ensimmäisenä lintsaa just näistä paperihommista. Niihin ryhtymisen kynnys on kutakuinkin saman suuruinen kuin peräsuolen tähystykseen menemisen. Laskujen teko hyi, laskujen maksu vielä enemmän hyi, satomuistiinpanojen teko hyi, siilokirjanpidon päivittäminen hyi, Ilmarisen puhelinpalveluun jonottaminen hyi, Pohjolan puhelinpalvelun odotusmusiikki hyi, tässä muutama työn alla oleva mainitakseni. Ei se sitten ole kumma, kun yhtäkkiä kurkkuun ilmestyy se tunne, että nyt ei auta enää parhaimmatkaan tekosyyt. Pakko on mun paras motivaattori.

torstai 1. tammikuuta 2015

Uudenvuodenlupaukset, jotka eivät mullistaneet elämääni





1)      Juoksukuntoon vuodessa
Juoksutreenit aloitetaan ostamalla kalliit lenkkarit, sitten edetään maltillisesti hiljaa lönkytellen lenkille, ei kilpailla ajan kanssa, vaan juostaan puuskuttamatta pikkuhiljaa matkaa pidentäen.

Totuus: Kun kello on keksitty, niin kukaan suorituskeskeinen ihminen ei voi olla sitä seuraamatta. ”Nyt kyllä juoksen perhana nopeammin kuin eilen!”. Sitten puuskutetaan keuhkot pihalle, henki meinaa lähteä ja seuraavana päivänä on ”flunssan oireita”, että kyllä se lenkki on parempi nyt jättää väliin.

2)      Siivoan hallin/autokatoksen/vintin
Teen listan kohteista ja järjestän huolellisesti ne yksi kerrallaan kierrättäen roinat. Sen jälkeen ylläpidän siivoa säännöllisesti.

Totuus: Nämä elämää suuremmat siivousprojektit on täysin henkimaailman juttuja. Joskus niihin ilmestyy aivan tautinen motivaatio ja ne suoritetaan apinanraivolla yhdessä vuorokaudessa. Näitä on ihan turha luvata. Ei kukaan noihin jaksa ruveta, jos ei huvita.


3)      Salitreenit
Hommaan saliohjelman ja jäsenyyden mukavalle salille. Käyn siellä treenissä noin kolmesti viikossa. Hommaan uudet treenivaatteet, salikassin, lenkkarit, juomapullon jne.

Totuus: Ei kukaan, ihan oikeasti kukaan, jaksa ajaa täältä periferiasta kolmesti viikossa 50 kilometriä suuntaansa salille, kun koko reissuun menee kevyesti neljä tuntia. Ei vaikka lopputuloksena olisi kuinka pyöreä pylly ja henkistä hyvinvointia puhkuva keho.


4)      Juon vettä
Vähintään kaksi litraa päivässä, senhän tietää kaikki.

Totuus: Kuka hullu sitä jaksaa lipittää pitkin päivää, jos ei janota?? Ei se niin maukasta ole. Kuumassa traktorissa se toki maistuu. Silloin tekis mieli juoda vaikka kuraojasta. SEN tietää kaikki.


5)      En syö sokeria
Olen riippuvainen sokerista. Aloitan sokerilakon. Karsin kaikki sokerit ruokavaliosta ja kehoni tasapainottuu parissa kuukaudessa. Sokeri on huumetta, myrkkyä, kuolemaksi.

Totuus: Puppua. Ei löytynyt henkistä tasapainoa tai pinkeää vireystasoa, vaikka oikeasti testasin tätä. Sokeri on hyvää. Elämä on kivaa. Ei tästä tarvi tehdä sen suurempaa numeroa. Otan aamupalaksi konvehdin.


6)      Teen paperihommat ajoissa
Teen suunnitelman siitä, mitkä paperihommat täytyy kulloinkin tehdä. Teen ne noin paria viikkoa etuajassa. Otan itselleni kopiot papereista ja arkistoin ne kansioihin aakkosjärjestyksessä.

Totuus: Voi jumankekka, TÄNÄÄNKÖ se lomake piti palauttaa?! Nyt äkkiä joku lähtee ajamaan sen sinne Ely-keskukseen. Kyllä täältä ajaa kahdessakymmenessä minuutissa Ouluun!