maanantai 28. syyskuuta 2015

Laiska emäntä ja omatoimiset vieraat

En ehtinyt päivittää viikonloppuna blogia, koska sosiaaliset suhteeni olivat kerrankin tavattavissa aivan livenä, eikä virtuaalisesti. Hirvijahdin aloitusviikonloppu perinteisesti tuo säpinää tähänkin taloon, kun saan muonavahvuuteen ainakin pari lisäsuuta koko viikonlopuksi plus satunnaisvierailijat. Se saa piilevän suurtalousemäntägeenini aktivoitumaan ja nautin, kun saan kahden perunan sijaan keittää koko säkillisen.

En ole niitä naisia, jotka siivoavat vuorokauden ennen vieraiden tuloa. Sen sijaan vieraat saavat monesti käytännössä raivata itselleen istumapaikan. En ole myöskään niitä naisia, jotka stressaavat vieraiden viihtyvyydestä, vaan uskon, että jokainen on oman onnensa seppä, myös kylässä. Meillä jääkapin kahva toimii myös muiden toimesta eli jokainen pystyy sieltä itse itseään ruokkimaan. 

Minusta se on nerokas ajatus, että "talo elää tavallaan, vieras kulkee ajallaan".  Sitä noudatetaan väkisinkin, koska välillä on rynnättävä kuivaamolle tai pannuhuoneeseen vaikka kesken minkä kestityksen, ja pellolle lähtevien tarpeet kiilaavat kiirellisyysluokituksessa ohi vaikka kylässä olisi presidentti puolisoineen. 

Nyt totuttelen taas tähän pienentyneeseen muonavahvuuteen ja olemattomaan säpinään. Taidetaan ipanan kanssa lähteä kylille sosiaalisen elämän pariin, ostamaan silikonia, ketjuliittimiä ja muuta mukavaa. Arki on kuitenkin sekin aivan jees. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna paukkua